Näin syntyi klassikkokuvio

Armi Ratia rakasti kukkia. Hän lähetti niitä mielellään ja usein ihmisille ja Marimekon tiloissa oli aina tuoreita leikkokukkia. Oli kuitenkin yksi paikka, jossa kukat eivät hänen mielestään toimineet. Ratia johti vuonna 1951 perustettua Marimekkoa ja sen suunnittelijoita luomaan jotain uutta, erilaista ja rohkeaa, eivätkä ajalle tyypilliset pienet ja konservatiiviset kukkaprintit kuuluneet tuohon ajatteluun. Ennen kaikkea Ratian mielestä luonnonkukkien kauneutta oli turha edes yrittää kopioida kankaalle. Ratian on kuvattu olleen mielipiteissään ehdoton, mutta osasi suunnittelija Maija Isolakin pitää kiinni näkemyksestään. Ja keväällä 1964 häntä kiinnostivat kukat.

Maija Isola oli Marimekon ensimmäinen tekstiilisuunnittelija. Hänet pestattiin taloon suoraan Ateneumin Taideteollisuuskeskuskoulusta 22-vuotiaana ja 1960-luvulle tultaessa Isola oli suunnitellut Marimekolle jo lähes sata painokuviota. Mutta Isolalla oli toinenkin, yhtä tärkeä ellei tärkeämpi, ura taidemaalarina.

”Taideteollisuus vaatii vapaan taiteen rinnalleen ollakseen elävää”, Isolaa siteerattiin Leena Kilpeläisen ohjaamassa dokumentissa. Aiheet, joita Isola käsitteli maalauksissaan, näkyivät usein myös hänen painokuvioissaan. Työt ruokkivat toisiaan ja luonto oli Isolalle toistuva teema.

Isolalla oli tapana maalata Marimekon kuviot koko kankaan leveyteen, todelliseen kokoonsa. Suuret rullat vaativat tilaa ympärilleen, kun ne levitettiin auki ja uusia kuvioita esiteltiin Ratialle. Keväällä 1964 rullista paljastui kokonainen mallisto pelkkiä kukkakuvioita. Niiden joukossa oli myös Unikko.

Sellaista kukkaa ei Marimekolla ollut nähty. Jättimäiset, mehukkaan punaiset ja pinkit terälehdet täyttivät valkoisen pohjan. Tummansiniset kukan varret ja silmät rytmittivät väripintaa. Kuviossa oli yhtä aikaa jotain pelkistettyä ja hillitöntä.

Taidetermein Unikko oli graafinen ja avantgarde ja kuvio otettiin talon valikoimiin heti. Menisi vielä 36 vuotta ennen kuin Unikkoa käytettäisiin vaatteissa, mutta lehtien sisustussivut räjähtivät kukkaan: Unikosta tehtiin verhoja, pöytäliinoja, sillä verhoiltiin sohvia ja päällystettiin kokonaisia seiniä. Rohkean suunnittelun kuningatar, Isolasta kirjoitettiin Unikkoa käsittelevässä sisustusjutussa.

Missä Maija Isola maalasi Unikon? Tuohon aikaan hän työskenteli usein kotonaan Kruununhaassa. Toisaalta Isola matkusti paljon – lähti yksin Ranskaan, Italiaan, Espanjaan. Vietti kerran yönsä tunturiniityllä Alpeilla. Ehkä Unikko tai ajatus siitä syntyi jollain näistä matkoista.

Marimekon tiloihin Isola pääsi työskentelemään myös iltaisin ja öisin. Hän istui usein lattialla tai painopöydän päällä maalaamassa, taustalla soi musiikki. Tiedetään, että Isola maalasi Unikon käsin. Kun kuviota katsoo, voi melkein kuvitella siveltimen liikkeet ja vetojen suunnan. Pyöreät, vapaalla kädellä maalatut terälehdet. Paikkoihin, joissa siveltimen vedot risteävät on muodostunut terävämpiä kohtia.

Isola maalasi sekä öljy- että guassiväreillä. Unikon originaali ei ole säilynyt, mutta Marimekolla ajatellaan, että Isola maalasi sen todennäköisesti guasseilla. Niillä saa maalattua voimakkaita, värikylläisiä pintoja. Siveltimen on täytynyt olla suuri.